Vieraskynä: Hakumatka Portugaliin

Adopted with love tarjoaa poikkeuksellisen mahdollisuuden noutaa itse lemmikki tarhalta. Minä olen yhdistyksen aktiivi Saija ja olen noutanut rescuekoirani Boscon itse tarhalta ja haluaisin kertoa tästä kokemuksesta kaikille, jotka hakumatkaa harkitsevat.

Heti, kun adoptiota aloin pohtimaan, minulle oli selvää, että haluaisin noutaa koiran itse tarhalta. En osaa selittää tarkemmin, miksi - jotenkin se vain tuntui minulle oikealta ratkaisulta. Halusin olla koirani matkassa tiiviisti mukana.

Jonnan kanssa tästä sopiminen olikin helppoa ja koska työni oli joustavaa ja minulla lomapäiviä käytettävissä, pystyimme sopimaan noutoajankohdan helposti. Laskeskelimme tarkkaan, että kaikki tarvittavat varoajat rokotusten yms suhteen täyttyy ennen kuin sovimme, mille päivälle ostan lennon. Ostettuani lennon, varasimme erikseen koiralle paikan lennolta. Tässä kohtaa matkaan oli noin 2 vkoa, joten kauaa ei tarvinnut odotella!

Sekä koira että Portugalin matka oli samalla syntymäpäivälahja itselleni, kun mittariin tuli pyöreitä vain päivää ennen lähtöä. Varasin siis matkalle pari extrapäivää, joiden aikana kiertelin Lissabonin nähtävyyksiä ja nautin lämpimästä ilmastosta. Suosittelen ehdottomasti tälläistä ratkaisua - Lissabon oli ihana kaupunki!

Pari päivää lomailtuani koittikin H-hetki. Hyppäsin paikallisjunaan ja matkasin lähemmäs Jonnaa, jonka luota jatkoimme matkaa Jonnan autolla. Kiersimme parillakin eri tarhalla, toimittaen sinne samalla ruokalahjoituksia ja jutustelimme tarhanpitäjien kanssa Portugalin koirakulttuurista ja hälyttävästä tilanteesta lemmikien hylkäämisen suhteen. Kurkkuani kuristi nähdessäni suloisia nappisilmäisiä pentuja, jo vähän raihnaisia senioreita ja energiaa pursuilevia nuoria koiria suljettuna aitauksiin. Päivä oli sateinen ja kylmä, joten se vain korosti olosuhteita.

Tarhanpitäjät olivat sydämellisiä ja tekivät parhaansa, mikä todella lämmitti sydäntäni. Mutta voi, kun heidän ei tarvitsisi tehdä sitä työtä, voi kun paikallisten suhtautuminen koiriin ja kissoihin saataisiin korjattua..

Viimeisenä pääsimme tarhalle, jossa Bosco asui. Auton ajaessa tarhan pihaan, iski jännitys. Ihan kohta saisin nähdä oman uuden ystäväni! Jännitti kovasti, miten koira minuun suhtautuu, ja miltä minusta tuntuu.

Ja sieltä, karanteenihäkistä päästettiin luokseni iloa pursuileva, sinne tänne säntäileva paimeneni! Kaikkien unelmieni täyttymys. Hepuloituaan pitkin pihaa, koira syöksyi syliini, työnsi päänsä syliini ja nuolaisi naamaani. Itkuhan siinä tuli, ihan kaikilla!

Tarhaa pyörittävän eläinlääkärin kanssa kävimme vielä asiakirjoja läpi, juttelimme uuden koirani Boscon tarinasta ja kuulin, miten se oli tarhalla pärjäillyt. Oli ihana nähdä se ihminen, jonka ansiosta Bosco oli saanut uuden mahdollisuuden. Bosco oli löytynyt moottoritien laidasta parin motoristin toimesta. Tarhanpitäjä Susana oli vinkannut hyvin nopeasti Jonnalle, että täällä olisi tälläinen ja niin Bosco päätyi minulle.

Kun paperihommat oli paketissa, lastattiin Bosco Jonnan auton kyytiin. Noin 1,5 h matka takaisin Lissabonin suunnille sisälsi väsynyttä ja hysteeristä hihittelyä, autokaistalta napattua pikaruokaa ja jonkin verran stressaantuneen koiran haisevia eritteitä ympäri takakonttia, mutta hauskaa oli!

Aamuyön tunteina lentokentällä kasattiin lentohäkkejä ja jonoteltiin todella pitkässä check in -jonossa. Tässä kohtaa niin kropassa kuin mielessä alkoi reissuväsymys jo painaa, mutta olo oli silti todella kiitollinen. Ja niin sitä lennettiin sinivalkoisin siivin kohti pohjolan pakkasia ja hankia, ja siitä se seikkailu vasta alkoikin..<3

Voin oman kokemukseni perusteella suositella lemmikin itse noutamista todella lämpimästi! Kokemus on jäänyt mieleeni todella vahvana. Sen kokemuksen johdosta olen tänään tässä, aktiivina auttamassa yhdistyksen toiminnassa, jotta voin edes pienen pienesti omalta osaltani auttaa niitä tarhoilla näkemiäni kohtaloita. Koen myös, että oli jotenkin todella helppo aloittaa suhteen luominen koiraan, kun konkreettisesti aloitimme matkan yhdessä, eikä se vain ilmestynyt tyhjästä luokseni.