Tarina yhdistyksen takana

Olen Jonna Palmu, Adopted with love -yhdistyksen puheenjohtaja ja perustaja. Olen pitkän linjan koiraharrastaja ja kilpaillut 20 vuotta aktiivisesti useissa eri koiraurheilulajeissa SM- ja MM-karsintatasolla ja perehtynyt myös ongelmakoirakoulutukseen. Omien tuontikoirieni kanssa haaveilin aikanaan bordercollieiden kasvatuksesta ja tätä silmällä pitäen suoritin Kennelliiton kasvattajakurssin.

Portugaliin muutto muutti elämässäni kuitenkin kaiken – pisti arvomaailman uusiksi. Sitä myöden olen jo vuosien ajan tehnyt maassa paikallisesti vapaaehtoistyötä koira- ja kissatarhoilla sekä pelastanut eläimiä kadulta.

Rescuet eivät kuitenkaan olleet minulle uusi asia Portugaliin saavuttuani. Onhan minulla niistä tarkalleen ottaen jo 21 vuoden kokemus. Ensimmäinen itse hankkimani koira, Tara, oli kodinvaihtaja suomalaisesta löytöeläinkodista. Tara ei ollut koira helpoimmasta päästä ja päädyin sen kanssa hakemaan neuvoja aina koirakuiskaajilta asti. Se omasi vahvan dominanssin (olematta kuitenkaan ilkeä), kärsi erittäin pahasta eroahdistuksesta ja suhtautui epäilevästi erilaisiin ääniin ja joihinkin tilanteisiin. Nuorena, kun intoa oli, Tarankin kanssa silti koitettiin harrastaa kaikenlaista ja se eli lähes 18 vuotta! Viisas koira - lähes ihminen, joka opetti minulle paljon.

Ulkomaisiin koiratarhoihin sain ensikosketuksen parikymppisenä vaihto-oppilaana Kreikassa, missä kävimme ystäväni kanssa muutamia kertoja paikallisella tarhalla auttamassa. Kokemus oli järkyttävä. Kymmenet koirat elivät vapaana hermoromahduksesta kärsivän miehen talolla ja pihamaalla. Ne olivat lähes kaikki nälkäkuoleman partaalla ja lauman vahvimmat listivät heikoimpiaan. Pihalta löytyi koirien ruumiita, tai sellaiseksi pian päätyviä. Talon sisällä sängynalusten alla piilotteli pentuja, joita saatettiin potkia ohimennen. Näimme ja kuulimme kaikenlaista. Tiesin jo tuolloin, että kutsumukseni on auttaa, vaikka kokemus oli jokseenkin traumaattinen ja jäi kummittelemaan mieliin pitkäksi aikaa. Eläinten oikeudet ovat kuitenkin aina olleet sydäntäni lähellä ja lapsesta asti haaveeni on ollut tehdä vapaaehtoistyötä eläinten puolesta.

Ensimmäisen oman portugalilaisen rescuelemmikkini, Hope-kissan, pelastin kadulta harhailemasta asumattomasta kylästä, Azorin saarilta. Siinä hetkessä koiraihmisestä tuli myös 100% kissaihminen. Oikeastaan tästä kaikki virallisesti lähtikin ja minulle alkoi maan tilanne kodittomien eläinten suhteen valjeta. Omat rescuekissani ovat sittemmin kantaneet kortensa kekoon käännyttäen monta aiemmin koiraihmiseksi vannoutunutta.

Tehdessäni vapaaehtoistöitä tarhoilla ja julkaistessani tästä sosiaaliseen mediaan, alkoivat Suomessa asuvat ystäväni ja tuttavani kiinnostua portugalilaisista rescueista. Vuosien varrella lukuisat ystäväni ovatkin hakeneet avustamanani rescuelemmikin Portugalista. Pikkuhiljaa aloin miettiä, voisinko auttaa useampaa koditonta koiraa ja kissaa, jos alkaisinkin etsiä lemmikkejä isommalle yleisölle kuin vain omalle tuttavapiirilleni.

Ja näin yhdistys perustettiin, jotta mahdollisimman moni koira ja kissa voisi saada uuden mahdollisuuden, arvokkaan elämän ja rakastavan kodin. Toiveeni on parantaa rescueiden mainetta, sillä ne eivät aina ole moniongelmaisia ja hankalia lemmikkejä vaan mitä mahtavimpia, erinomaisen ympäristön lukutaidon omaavia sekarotuisia koiria ja kissoja!

© Kuvat: https://www.instagram.com/juleharring/