Kaksin aina kaunihimpi

Kahden tai useamman koiran laumasta on paljon erilaisia hyötyjä, kun eläinten yhteensopivuus on tarkoin harkittu. Ovathan koirat laumaeläimiä. Ne antavat toisilleen turvaa, kasvattavat itseluottamusta ja pitävät myös parhaimmillaan seuraa toisilleen leikkien ja / tai muun oleskelun merkeissä. Rescuekoirien kohdalla toisen koiran läsnäolo ja etu vain korostuu! Useimmiten perheen jo olemassa oleva koira tukee uutta perheenjäsentä sopeutumaan nopeammin. Joskus tilanne voi olla toisinpäin, jolloin aran koiran kaveriksi otetaan rohkeampi ja pirteämpi yksilö rohkaisemaan perheen aiempaa koiraa. Toisinaan koirat adoptoidaan yhdessä. Jälkimmäisissä tapauksissa pystymme myös ennalta tarkistamaan koirien yhteensopivuuden Portugalissa. Mikäli perheessäsi taas on jo koira, kuulemme sen sielunmaailmasta mielellämme lisää, löytääksemme yhdessä sopivan ystävän.

Seuraavana Noran mietteitä, miksi hän perheineen päätti hakea ja adoptoida kaksi koiraa yhden sijaan, vaikka perheessä oli aikaa ennen aikuisia rescuekoiria ollut aina yksi koira. "Ilo kuplii sisälläni, kun näen koirieni kieriskelevän leikeissään. Joskus mennään niin lujaa mitä jaloista lähtee, toisinaan tyydytään vaanimaan nurkan takana kaverin leikkejä. Leikin merkitys on kuitenkin suurempi. Luottamus lajitoveriin joka tilanteessa. Tuki ja turva, lämpö ja läheisyys. Silloinkin kun ihminen ei ole läsnä.

Ensimmäinen rescue tuli meille yksin tarhalta. Kotiutuminen Novan kanssa sujui aika mukavasti. Kissat oli terrierimäiselle päälle ehkä vaikein pala. Kaikki sujui kuitenkin helpommin kuin olin ajatellut. Saimme mukavan kotikoiran. Toisen koiran hankkiminen tuli omista haaveista lähtöisin ajankohtaiseksi, Novan kotiuduttua puoli vuotta.

Maailman helpoin ja leppoisin poika haettiin ennen kesälomaa tarhalta kotiin. Alku oli hankalampi kuin ajattelin. Nova ei ollutkaan niin innoissaan kaverista kuin ajattelimme. Ulkona kaikki meni mukavasti, mutta sisällä kaiken jakaminen toisen kanssa oli ärsyttävää. Tähän löytyi hyvät pelisäännöt, ja Novan nipottamista pyrittiin lempeästi vähättelemään. Pikkuhiljaa kärttynarttu muuttui pojan kylkiäiseksi. Kaikesta tulikin kaksin verroin kivempaa. Molemmilla oli eri tilanteissa epävarmuutta, ja silloin ne hakivat toisistaan tukea. Niistä hitsautui hyvä parivaljakko. Aktiivisuus, leikki ja lepo rytmitti kivasti päivää. Koin vahvasti, että laumatoveri oli parasta, mitä saatoin tarjota koiralleni. Tämän tunteen vahvisti Novan lähtö. En edes ymmärtänyt, miten koville se otti nuoren uroksen maailmassa. Jälkeenpäin tilanne oli samanlainen kuin juuri tarhalta kotiutetun koiran kanssa. Tuki ja turva oli poissa, tilanteet pitikin ratkaista omassa päässä. Poika suri Novaa, ja samalla joutui itse kohtaamaan yksin jokapäiväisiä tilanteita. Helposta mutkattomasta koirasta tulikin epävarma ja varautunut. Olin ihan ihmeissäni, mitä koiralle on tapahtumassa. Tajusin, että Novaa seuraamalla poika oli oppinut monta asiaa. Ongelma oli, etten ollut niitä itse sille opettanut, olimme lähtöruudussa. Olin pitänyt tulokasta helppona ja nopeasti oppivana koirana. Se olikin Nova, joka oli tehnyt kaiken työn johtajana.

Tuli päivä, jolloin mietimme uuden koiran hankkimista. Kotona oli kaksi koiramaista kissaa, mutta niistä ei ollut lenkille seuraksi. Koti ei tuntunut kodilta ilman koiraa. Kaikille oli selvää, että niitä pitää olla kaksi. Itsekkäistä syistä, mutta myös koiran itsensä takia. Tällä kertaa kaikki olikin todella helppoa. Tarhalla hoitajat pystyivät valmiiksi katsomaan sopivan parivaljakon meille. Nämä olivat toisilleen mitä parhaimmat kaverit. Kotiutuminen oli nopeaa ja koirien toveruus sai nyt vain paremmat olosuhteet. Itse olin tällä kertaa paremmin kartalla yksilöllisen koulutuksen antamisesta! Jokaisen perheenjäsenen piti myös pitää huolta oman suhteen luomisesta koiriin. Odotan kesää ja aikaa saaressa. Nämä riistaviettiset kaverit, Paloma & Bruno, voi päästää kalliolle kirmaamaan ja nauttimaan pitkän talven jälkeen suomalaisesta kesästä!" - Nora

Muistoissa Nova & Snoopy <3